http://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_16_6405-BLOG_Vuorinen.jpg "Ei tulis toista kertaa": ovat 100 vuotiaana kuolleen enoni "uskon henkiset" sanat musiikkijuhlan jälkeen Vääksyssä. Veljeni Matti oli tuolloin helluntaiseurakunnan pastorina Asikkalan Vääksyssä. Seurakunta oli järjestänyt musiikkijuhlan paikallisen koulun juhlasaliin. Velipoika... http://patmos.studio24.fi/blogi/kirjoitukset/974/ei_tulis_toista_kertaa Patmos article
Markku Vuorinen
20.3.2017
Markku Vuorinen

"EI tulis toista kertaa."

”Ei tulis toista kertaa”: ovat 100 vuotiaana kuolleen enoni ”uskon henkiset” sanat musiikkijuhlan jälkeen Vääksyssä. Veljeni Matti oli tuolloin helluntaiseurakunnan pastorina Asikkalan Vääksyssä. Seurakunta oli järjestänyt musiikkijuhlan paikallisen koulun juhlasaliin. Velipoika pyysi enoa kaverikseen laittamaan tuoleja illan tilaisuutta varten. Eno oli tuolloin huomattavasti nuorempi mies, reilusti alle kahdeksankymmenen. Kun viisikymmentä tuolia oli laitettu, niin eno tokaisi: ”Eiköhän nämä jo riitä?”

Turhaa työtä

Uskon henkisempi velipoika ehdotti, että laitetaan vaan lisää istumia, että kaikki pääsevät istumaan. Istuimien lähestyessä jo sataa, antoi eno jälleen arvionsa:” Tämä on turhaa työtä, ei niitä nyt näin paljon tule.” Neuvottelun jälkeen päätettiin kuitenkin jatkaa vielä tuolien laittamista juhlasaliin. Enon puheista ja ilmeistä kävi kyllä selvästi ilmi, että vähemmälläkin määrällä pärjäisi hyvin, näin pienellä paikkakunnalla. Loppujenlopuksi kaikki käytettävissä olleet tuolit oli siirretty juhlasaliin ja sitten vaan odottamaan, että miten väki illalla liikkuisi.

”Ei tulis toista kertaa ”

Juhlasali täyttyi viimeistä sijaa myöten ja käytäntö vahvisti oletuksen, että hengellinen musiikki kiinnostaa ihmisiä. Juhlat oli juhlittu ja tilaisuuden jälkeen oltiin taas kantamassa tuoleja, tällä kertaa varastoon. Hiljainen kaksikko puuhasteli tuolien kanssa. Velipoika ei enää malttanut olla hiljaa, vaan ajatteli hieman näpäyttää epäuskoista enoa: ”No tulihan niitä kuulijoita.” Eno katseli juhlasalin seiniä ja kattoa ihmetyksen vallassa: ” No tuli, mutta ei tulis toista kertaa.”

”Ei se lähe millään ”

Nuorena evankelistan alkuna olin Helsingissä johtamassa päivärukouskokousta. Rukoilijoita oli kyllin mukavasti ja kyllä lievä uskon otekin vaikutti tilaisuudessa. Siihen aikaan rukoiltiin usein polvillaan ja niin tehtiin nytkin. Esirukouksen tarpeessa olevat ihmiset tulivat etupenkkiin ja heidän puolestaan rukoiltiin henkilökohtaisesti. Menin jo ikääntyneen sisaren luokse ja tiedustelin esirukouksen syytä. Sisar kertoi, että sairautta ja kipua on joka paikassa. Nuorena ja palavana evankelistana rohkaisin sisarta: ” Rukoillaan sellainen rukous, että kaikki kipu lähtee pois.” Sisar nosti päätään ja katsoi hämmästyneenä minuun:” Ei se lähe millään.” Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat:” Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan”, mutta enpä minä rohjennut sitä sanoa.

”Menkäämme Genesaretinjärven pohjaan”

Illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Lähtekäämme yli toiselle rannalle.” (Mark.4:35) Järvellä nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät voimalla veneen sisään. Opetuslapset olivat varmoja, että hukkuvat. Hädissään he herättivät nukkuvan Jeesuksen sanoen: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?” Opetuslapsilla oli jo parituhattavuotta sitten samanlaisia ongelmia kuin meillä tämän päivän uskovilla. Myrskyssä ja koettelemuksissa unohdamme Herran sanan. Opetuslapset käyttäytyivät niin kuin Jeesus olisi sanonut, että astukaamme veneeseen ja menkäämme Genesaretinjärven pohjaan. He odottivat hukkumista, eivät päämääräänsä, joka oli vastaranta.

Usko näkee nenäänsä pidemmälle

Jeesus nuhteli opetuslapsia siitä, ettei heillä ollut uskoa. Epäuskolla ja elävällä uskolla on aikamoinen ero. Elävä usko ei kiellä tosiasioita. Kyllä elävä usko näkee ympärillä olevat olosuhteet samoin kun epäusko/kuollut usko, mutta ero on siinä, että elävä usko katsoo ensin Jeesukseen ja vasta sitten olosuhteisiin. Jeesukseen uskovan ihmisen energianlähde ei ole ympärillä olevat elämän tilanteet, vaan Jeesus Kristus, Hänen sanansa ja Henkensä. Aikamme tarvitsee ihmisiä, jotka oikeasti uskovat, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sama määritelmä koskee myös Jumalan sanaa, Raamattua.